Oi voi, on taas jäänyt paljon juttuja kertomatta tuon helmikuun viimeisen ja Euran näyttelyn kirjoitelmien välistä. Aina koneella istuskellessa tulee kirjoiteltua yhtä sun toista esimerkiksi muistiotiedostoiksi ja suunnittelen aina että sitten paremmalla ajalla ja mielenkiinnolla lisäilen ne blogiin. No, näyttävät jäävän aina vaan suunnitelmiksi ;)

Viime viikot on menneet aika rennosti. Pojat on saaneet viettää kunnon kotikoiran elämää :) Jollei sitten oteta huomioon helmikuun trimmailuja: Leevin housukarvat, korvat ja tassut näyttelykuntoon ja Robinilla viikottainen tassukarvojen ja kynsien lyhentely. Robinin tassukarvat ja kynnet kasvaakin muuten melkoista tahtia! Ja päälimmäiset tassukarvat alkaa vieläpä sojottaa miten sattuu kun niissä on pikkuisenkin lisää pituutta.. Lisäksi Robin osaa nyt antaa tassun käskystä, myös toisen tassun (seisoen, istuen ja maaten) :)


Lumipeto Robin, varsin tuttu näky täällä meidän maisemissa :)

Agitreeneistä ollaan nyt Robinin kanssa pidetty muutaman viikon tauko (ei nyt tosin ollut itsestä kiinni tämä homma), mutta nyt sitten tällä viikolla käytiin treenailemassa ja se oli kyllä superhyvä treenailutuokio! Alku tosin meni kyllä vähän vaihtelevalla innolla, välillä vauhdilla välillä jumittaen.. Ja putket oli tosi säälittäviä, R vain suunnilleen tepasteli niiden läpi.. Mutta namien vaihto auttoi, kun edelliset loppui. Sain sitten otettua ihan kunnon radanpätkääkin kun pikkuherralla löytyi tuplasti enemmän intoa näiden toisten namien inspiroimana. Putketkin alkoi jopa mennä kunnon vauhdilla! Irtoamista pitää reenailla, se on näköjään päässyt "unohtumaan" Robinilta. Mutta R oli kyllä muuten tosi hyvässä iskussa ja selvästi kuuntelikin - eikä edes karannut kertaakaan A:lle (mikä on sen suosikki) vaikka otin moneen kertaan putken, joka meni siitä A:n ali ja se toinen suu oli siinä ihan A:n juurella. Pari kertaa se kyllä alussa meinasi sinne A:lle livahtaa, mutta malttoi jättää väliin kun käskytin sen muualle ;)

Mutta ohjattuihin treeneihin olis kiva taas päästä, harmi vaan kun kaikki sopivat agikurssit on vääränä päivänä väärään aikaan. Eikä asiaa auta se, että kevään ja kesän työvuorotkin on vielä täysiä mysteereitä. Joskus klo 10-20 välillä ja ma-su väliltä - ei paljon lohduta.

Orimattilan Kennelkerhon vuosikokous on myös nähty tältä vuodelta, jonka päätteeksi palkittiin vuoden koirat. Mukavana yllätyksenä Leevi palkittiin vuoden 2010 näyttelyveteraanina! Mukaan lähti kiertopalkintopokaalin lisäksi Leevin ikioma ykkösvetskupokaali ja valiopokaali (koska valioitui viime vuonna), sekä tietysti kunniakirjat edellä mainituista :)


Orimattilan Kennelkerhon Vuoden 2010 näyttelyveteraani uusine pysteineen.

Leevi sijoittui myös Suomen Saksanpystykorvaharrastajat ry:n vuoden 2010 näyttelyveteraani -kilpailun toiseksi (paras kleinspitzveteraani (kilpailussa kaikki saksanpystykorvarodut yhdessä)). Eipä tuo Leevi-pappa ole siis lainkaan pöllömpi tapaus Naurattaa vaan aina kun sen kanssa oli tarkoitus kiertää vain joku muutama näyttely kun se olisi jo täyttänyt 10v. ;)

Nyt onkin sitten taas vähän taukoa harrastelusta. Seuraavaa (agi)hallivuoroa en ole ainakaan toistaiseksi vielä varannut ja seuraava näyttelykin on vasta Lahden intti huhtikuun lopussa. Parin viikon päästä Leevi saa naisseuraa "Pinnistä" (Puhtituulen Silkkiliina), joten ei meidän koko kopla kuitenkaan ihan tavallista arkielämää tällä välin elele, mutta siitä sitten lisää seuraavassa päivityksessä :)