Kävimme eilen Robinin kanssa toista kertaa Liisa Tikan (tmi Masseter) tarkkiskurssilla Helsingissä. Nyt olisi siis tarkoitus päästä viimein eroon tästä pöytäpelko -ongelmasta. Viime viikolla saatiin treenattavaksi naksutin ja edistymisen mukaan myös käsikosketus harjoitus, minkä Robin tajusikin viikon kuluessa.

Käsikosketus
Käsikosketus korvaa koiran aiemman ei-toivotun käyttäytymismallin. Ideana on, että koira tervehtii ihmistä koskettamalla tämän kämmentä - eli koira voi kääntyä koska tahansa pois jos se tuntee olonsa tukalaksi, eikä joudu vahingossakaan ihmisen ahdistamaksi kun saa edetä omaan tahtiinsa.
Aluksi Robin opetetaan koskemaan minun kättäni, jolloin huomio kiinnittyy minuun namin toivossa eikä lähestyvään muukalaiseen.

Eilen tein Robinin kanssa käsikosketusta treenipaikalla, josta etenimme muuttamalla treeniä hieman. Liisa, kurssin vetäjä, antoi Robinille palkan kämmeneni takaa, mikä sujui loistavasti. Robin ei ole missään vaiheessa arastellut Liisaa lainkaan (heiluttelee vaan häntäänsä ja tervehtii joka kerta kun näkee), joten kokeiltiin tekisikö Robin käsikosketusta Liisankin kanssa ja kyllähän se poika teki! :)

Ei tuota Robinin epävarmuutta vieraita ihmisiä kohtaan kyllä huomaa treeneissä ollenkaan.. On herra niiiin nätisti, ettei ole tottakaan! Tosin eilen kun kurssilla olevan terrierin omistaja (mies) tuli sisään kesken treenin, Robin meinasi hieman haukahtaa tavalliseen epäluuloiseen sävyyn, mutta ei sitten noteerannut enempää. Tosin hetken kuluttua kääntyi vielä katsomaan epäluuloisesti, mutta lähtiessä kun käveltiin ohitse niin ei Robin huomioinut mitenkään.

Autolle mentäessä nähtiin vielä pari koiraa ja ulkoilijaa, ja hienosti Robin kyllä huomioi naksahduksen! Ei aivan heti kun esimerkiksi koira tulee näköpiiriin, mutta melko heti sen jälkeen. On muutenkin jotenkin paremmin kuulolla arkisissakin tilanteissa lenkeillä kuin ennen, mikä on tietenkin pelkkää plussaa! Olen kyllä tosi vaikuttunut naksuttimen "tehosta", vaikka olen ollut vähän epäuskoinen koko naksutintouhuun ja ajatellut sen olevan turhaa! (vaikka joskus muinoin, kun Leevi oli vielä perheen ainoa koira, hankinkin naksuttimen joka jäi sitten melkeinpä heti sen ostamisen jälkeen jonnekkin laatikon perälle pölyttymään..)