Olen nyt jo jonkin aikaa ollut melkoisen tarkkana ettei Leevi liukastele lenkeillä, kun on ollut sen verran liukkaat kelit. Varovaisuus Leevin kanssa on kasvanut hiljalleen aina viime kesästä lähtien, kun huomasin Leevin ontuvan toista etutassuaan ilman mitään syytä. Ontuminen oli hyvin huomaamatonta ja näkyi ihan pienenä epäpuhtautena liikkeessä. Sopivasti piti käväistä eläinlääkärissä muistaakseni heti seuraavana päivänä(?) hakemassa ekinokokit Minskin matkaa varten ja ell tarkasti tassun siinä samalla. Vanhuuden vaivoja kuulemma. Silloin vasta taisi itsellekin valjeta, että Leevihän on oikeasti jo vanha pappa, vaikkei se aina muistu mieleen :)

Nyt sitten viime tiistaina Leevi kävi iltasella moikkaamassa ulkona pihaan tulijoita ja kipitti sen jälkeen pikaisesti sisälle. Oli jo melkein ylittänyt kuraeteisen ja eteisen mattojen välissä olevan laattalattiakaistaleen kun liukastui juuri ennen matolle pääsyä. Pelästyin kun Leevi ei heti noussutkaan ylös, joten nostin sen nopsasti ylös. Vasemman takajalan liike oli vähän jäykän näköistä, mutta ei onneksi aristellut mistään kohtaa.

Seuraavana aamuna sitten soitto eläinkääriin ja sinne siis. Jalka tutkittiin ensin pääpiirteittäin ja kun siitä ei mitään äkkiseltään löytynyt eikä Leevi edelleenkään aristellut tai muuta vastaavaa, liikutin Leeviä käytävässä eestaas jotta eläinlääkärikin näkisi, että jokinhan siinä mätti. Ja kyllähän sen liikkeen jäykkyyden huomasi, joten pöydälle takaisin syyniin. Aikaa vierähtikin reippaasti kun Leevi kopeloitiin huolella moneen kertaan; selkä sä'ästä hännäntyveen, polvet, lonkat, kaikki varpaat ja kaikki siltä väliltä. Mitään ei kuitenkaan onneksi löytynyt. Jalkaa ei röntgattu, koska Leevillä on kuitenkin jo ikää eikä se aristellut missään vaiheessa, joten revähdyksellä/venähdyksellä Leevi selvisi tästäkin hommasta. Kipulääkityksen Leevi sai 2-10 päiväksi varmuuden vuoksi.

Olen nyt tiistaista asti sitten tarkkaillut ja vahdannut Leeviä, ja lepo on selvästi auttanut. Jo ennen ensimmäisen kipulääkkeen antamista liikkeestä oli hävinnyt jäykkyys lähes kokonaan ja nyt jäykkyyttä ei ole enää lainkaan, mikä on mahtava asia. Olen jo hieman kokeillut pienempää kipulääkeannostustakin - ei muutosta huonompaan, menee yhtä vauhdikkaasti kuin "täyden" lääkityksenkin kanssa. Leevi olisi muutenkin koko ajan tapahtuneesta asti ollut menossa normaaliin tahtiin, ei ole hidastanut lainkaan - ei ainakaan vapaaehtoisesti ;) Ihmettelee vaan kun ei saa mennä normipituisia lenkkejä ja köpötellä rappusia itse :) Olen kyllä ihan älyttömän onnellinen, että tästäkin selvittiin nyt sitten pelkällä säikähdyksellä!

On se kyllä jännä, miten koko ikänsä sairauksilta ja pienimmiltäkin tapaturmilta välttyneenä Leevi nyt muutamaa päivää ennen astutusta onnistui järjestämään tällaisen! Kaikkea muuta kuin kiva yllätys, vaikkei tuossa nyt sitten onneksi kummemmin käynytkään. Mutta kyllä ehdin säikähtää! Astutus ei nyt näillä näkymin kuitenkaan tämän takia peruunnu, saatiin eläinlääkärinkin "suostumus" astutuspuuhiin,  kunhan vaan huolehditaan ettei astutustilanteessa pääse käymään mitään (mistä nyt tietenkin on huolehdittava muutoinkin!). Hyvältä siis näyttää senkin kannalta :)