Enää noin kaksi viikkoa, vähän reilukin ehkä, Leevin jälkikasvun syntymään! Hirmuisen vähän aikaa.. Olen jo alkanut jännäilemään, montako vauvelia sieltä mahtaakaan syntyä. Ultrassahan näkyi viisi pentua, mutta "imeytymisriski" oli vielä tuolloin melko suuri, koska Pinni käväisi ultrassa 28. (+/-1) vuorokaudella. Mutta eiköhän sieltä pentuja tule, Pinnin massu ainakin on kuulemma valtava! <3 Pitääkin laittaa vähän myöhemmin tarkempaakin taustatietoa pentueesta tänne, nyt kun pentuja näyttäisi olevan oikeasti tuloillaan.. :)

Parit näyttelytkin on tällä välin kierretty. Vappuna 1.5. käväistiin Lahden ryhmiksessä. Harmikseni sinne oli tullut tuomarimuutos, kun alkuperäinen tuomari Markku Mähönen oli sairastunut, olisin tosiaan häneltä tahtonut arvostelun.. Tuomariksi vaihtui Paula Heikkinen-Lehkonen. Häneltä en EH:ta enempää odottanut, eikä Leevi pettänyt odotuksia - tuloksena juurikin se EH. Juoksuhajut tuoksui edelleen Leevin nenään, joten esiintyminen oli vähän sitä sun tätä.

Leevin saamaa arvostelua en kaikilta osin oikein allekirjoita, esim. kun tuomari ei oikein Leevin päätä edes tutkinut, Leevillähän tuo karva saa otsan näyttämään korkealta ja jyrkältä (kuten yllättävän monella muullakin kleinilla), mitä se ei oikeasti ole - tervetuloa vaan epäilijät Leevin päätä kopeloimaan! :D Mutta joo, kaikkia ei voi vain aina miellyttää.

"Kookkaan puoleinen lyhytrunkoinen uros. Korkea ja jyrkkä otsapenger. Isot korvat. Tummat, kirkkaat silmät. Ikä näkyy hampaiden kunnossa. Hieman lyhyt rintakehä. Painuneet ranteet. Takaraajojen lihaksisto jo hieman kuivunut. Kintereet painuvat pihtiin. Karva on tarpeettoman pitkää ja hieman pehmeää. Kaunis punasoopeli väri."

Viikkoa myöhemmin 7.5. käväistiin kehässä Tampereella, jossa oli tuomarina norjalainen Eli-Marie Klepp. Leevi esiintyi varsinkin yksilöarvostelussa tavalliseen reippaaseen tyyliinsä, enää ei ollut huolta keskiverrosta esiintymisestä! Leeville tuloksena ERI1 ja SA. PU-kehään osallistui kuusi urosta (kaikkiaan 11 uroksesta), mutta meidät käteltiin pois kehästä "viidenneltä sijalta". ROP-veteraanikehässä Leevi pokkasi elämänsä toisen VSP-veteraanin. Täsmälleen sama tulos siis kuin Lappeenrannasta: ERI1 SA VSP-veteraani :D

VSP-vet. tuuliturkkinsa kera, ei kovin edustavan näköistä ;) kuva © Mira Hoikka

Tässä vielä Leevin kertakaikkisen ihana Tampereen arvostelu:
"Melkein 11-vuotias. Erittäin(?) voimakas ja maskuliininen. Erinomaisessa kunnossa. Upea asenne. Laadukas kauttaaltaan. Kiitokset omistajalle koiran pitämisestä näin hyvässä kunnossa. Ei näytä ikäiseltään. Onnea!"

Ja tuo kommentti ikään liittyen siis tarkoittaa, että Leevi näyttää nuoremmalta kuin onkaan. Suomennettuna se kuulostaa ainakin omaan korvaan kovasti kritiikiltä, vaikka tuomari tarkoitti sen tosiaan kehuksi :D Leevi kun on niin babyface moniin ikäisiinsä verrattuna :)

Agilityn suhteenkin on jotain ihan uutta, treenaamisen lisäksi siis. Nimittäin meninpä ilmoittamaan Robinin agirotuun varakoiraksi! Alkuperäinen suunnitelma oli ilmoittaa se ihan joukkueen varsinaiseksi koiraksi, mutta tulin kuitenkin järkiini ja päädyin ilmoittamaan sen pelkästään varalle.. ;) Mutta nyt kuitenkin kutkuttelisi ilmoittaa Robin open class -tasoituskilpailuun.. Mutta saa nyt nähdä mitä teen :D

Tämän viikon lauantaina piti suunnata Raumalle näyttelyyn, mutta työvuoron takia se ei nyt sitten onnistukaan. Harmittaa tosi paljon! Mutta minkäs teet, kun ei voi vuoroa vaihtaa ja kun aloitin tuossa työssä vasta, niin en tajunnut että olisi pitänyt tyyliin jo ennen työsopimuksen kirjoittamista alkaa anomaan vapaapäiviä.. No, tästä viisastuneena taidan nyt sitten jo hyvissä ajoin pyytää heinä- ja elokuun näyttelyitä varten muutamat vapaat ;)

Perjantaina käväistiin Leevin kanssa Lahden KV-näyttelyssä, jossa oli tuomarina australialainen Yvonne Meintjes. Tuloksena ERI2 SA. PU-sijat meni sivu suun, kun kaiutin pamahteli juuri tasaisin aikavälein PU-kehän aikana ja Leevin korvat pitkin niskoja sen takia :( Harmi kyllä, olisi ollut tosi kiva tietää olisiko sijoittunut PU-kehässä, jos olisi nostanut korvansa kunnolla, koska tuomari ihasteli minulle jo yksilöarvostelussa moneen kertaan kuinka ihana Leevi on :)

Arvostelustakin selviää kuinka "lovely" Leevi on:
"11 years old lovely dog of(?) excellent overall type and balance and lovely rich colour. Very typical head and expression. Well hocked and boned with a lovely tailset, who still moves very soundly."  (on se jännä, kun se "almost" on yhä vaan liian pitkä sana kirjoittaa tuohon iän eteen ;D)

Sunnuntaina oli vuorossa Lappeenranta KV, jossa oli tuomarina Irina Poletaeva. Matkaan lähdettiin tavoitteena lähinnä EH, joten tulos oli erittäin iloinen yllätys: ERI1 SA VSP-veteraani! :) Tuomari tykkäsi selvästi pienemmistä kleineista, joten PU-kehässä ei sijoitusta heltynyt (esiintyi kuitenkin pu-kehässä paremmin kuin Lahdessa, ei ihan täydellisesti, mutta olen tyytyväinen sen esiintymiseen kun miettii että Lappeenrannassakin oli kehänlaidalla juoksuhajuja :D) ja veteraanikehässä jäätiin nartulle sitten kakkoseksi. Mutta harvinaisen tyytyväinen olen herran tulokseen, olin niin varma että Leevin SA-putki katkeaisi Lappeenrannassa :D Tämä olikin Leevin ihkaensimmäinen VSP-veteraanisijoitus!

Sunnuntainkin arvostelukin oli oikein mukavaa luettavaa:
"Excellent type & condition for the age. Very typical head. Scissors bite. Correct topline. Still strong in hind quarters. Moves with enough drive. Excellent coat texture."

Perjantaina juuri ennen Lahden näyttelyä kuulin myös uutiset Pinnin ultrasta. Astutuksestahan on tullut kuluneeksi jo nelisen viikkoa. Ultrassa näkyi jopa viisi pentua, mikä on tosi huima määrä! Kleinipentueisiinhan syntyy keskimäärin vain pari-kolme pentua. Nyt pitää vaan toivoa, että kaikki viisi jatkaisivat kehittymistään - yhdellä oli kuulemma jo pääkin alkanut vähän kehittyä..!

Kuukauden päästä siis toivottavasti odotettavissa pieniä kleinspitzvauvoja..

Puhtituulen Silkkiliina "Pinni" lähti eilen iltapäivällä takaisin "juoksuhoitokotiinsa". Viikonloppu meni nopeasti ja ensimmäisen illan jälkeen totuin itsekin "kaksi urosta ja juoksuinen narttu" -yhdistelmään ;) Pinni on kyllä mainio tapaus, ihanan huoleton ja itsevarma.

Leevi astui Pinnin lauantaina 26.3. (jäivät kahdesti "nalkkiin"), mutta koska kiinni jääminen ei tiinehtyvyyden kannalta ole välttämättömyys, saattoi homma onnistua myös 25. ja 27. päivä. Kova oli nimittäin yritys kaikkina kolmena päivänä, mutta Leevi kävi aina alussa niin kierroksilla että alkoi köhimään vähän väliä.

Leevin tyttöystävä Pinni.

Tästä alkaa nyt sitten se kärsivällisyyttä vaativin vaihe: odottelu! Ja Leevillä kun on jo ikää se lähemmäs 11v. niin tässä tapauksessa joutuu jännäämään jo ihan senkin puolesta että tärppäsikö.. Kolmen, neljän viikon kuluttua sitten selviää onko niitä vauvoja tulossa ♥ Hirvittävän pitkä aika!

Yhteiskuvaa en nyt parista saanut (en ainakaan mitään kovin loistavaa), joten jätetään se nyt laittamatta. Meinasin jos olisin ottanut paremman kuvan juuri ennen Pinnin lähtöä, mutta enpä sitä enää tietystikään siinä vaiheessa muistanut - ei sinänsä mikään ylläri..

Meidän talossa tassutteleekin nyt kahden kleinin sijasta kolme. Toistaiseksi.

Eilen Leevi pääsi tapaamaan Pinnin ensimmäistä kertaa. Molemmilla "kolahti" heti, mutta yritykseksi tuntui homma jäävän. Leevi kyllä hyppäsi selkään (ja päinvastoinkin), mutta juuri viimeisillään herra hyppäsi pois, yleensä rykimisen takia. Parin tunnin ajan saivat koirat yrittää; minun ja Jessin avustamana, ilman apua meidän tarkkailussa ja kahdestaan ilman tarkkailua. Yritystä oli, mutta sellaiseksi se tuntui jäävänkin :/

Mietittiin sitten jos Leevi astuisi varmemmin omalla reviirillään. No, sittenpä päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että Pinni lähtisi mun matkassa meille kyläilemään. Idea vaikutti hyvältä kotiovelle asti, mutta sen jälkeen alkoikin todellisuus. Kaksi urosta ja juoksuinen narttu.. Ei mikään helpoin yhdistelmä ;) Alku meni vähän säheltäessä, auton purkamisesta alkaen. Suunnitelma oli seuraava: autosta kaikki kamat sisälle (Pinni ja häkki ainoastaan autoon), Leevi ulos ja sisälle, viimeiseksi Pinni häkkeineen sisään.. No, suunnitelma karahti kiville heti toisessa kohdassa :D Millä saada Leevi sisälle ja myös pysymään se siellä, ja lisäksi vielä toinenkin?! Ei auttanut muu kuin lisätä parit apukädet suunnitelmaan, jolloin suunnitelma alkoi pikku hiljaa toimia.

Kun vihdoin sain Pinnin että Leevin sisälle, tajusin heti mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Sulkea ainakin toinen pojista oven taakse ennen Pinnin tuomista.. Robin rakastui Pinniin heti kun näki sen tulevan sisälle, samaten ihastui Pinni Robiniin eikä hetkeen edes tuntunut huomaavan Leeviä. Mutta kyllähän tämä yhteiselo alkoi pikku hiljaa toimia ja pariskuntakin sai loppuillan täysin omaa aikaa - piilossa uteliaiden katseilta ;) Ja loppuillasta ei enää juuri yskitellytkään.

Yö meni rauhallisesti, Pinni nukkui makkarissa ja suljin pojat sitten luonnollisesti pois sieltä. Leevi nukkuikin ihan hiljaa ja rauhassa oven tkana vahdissa, Robinkin nukkui siinä oven takana Leevin seurana suurimman osan yöstä. Pinni kyläilee meillä nyt vielä toistaiseksi, katsoo nyt miten Leevi onnistuu astumaan. Sisällä en voi oikein olla avustamassakaan, kun Leeviltä tuntuu vähän mielenkiinto siinä vaiheessa katoavan. Vasta kun suljen oven perässäni häipyessäni huoneesta Leevin mielenkiinto palailee..

Nyt sitten vaan peukut pystyssä, että yritys tuottaa tulosta ja parin kuukauden päästä saataisiin ihastella pikkuisia kleinivaaveja!

Lisäilen tänne Pinnin kuvia myöhemmin - ja mahdollisesti myös yhteiskuvan, jos vaan saan sellaisen räpsäistyä :)

Olen nyt jo jonkin aikaa ollut melkoisen tarkkana ettei Leevi liukastele lenkeillä, kun on ollut sen verran liukkaat kelit. Varovaisuus Leevin kanssa on kasvanut hiljalleen aina viime kesästä lähtien, kun huomasin Leevin ontuvan toista etutassuaan ilman mitään syytä. Ontuminen oli hyvin huomaamatonta ja näkyi ihan pienenä epäpuhtautena liikkeessä. Sopivasti piti käväistä eläinlääkärissä muistaakseni heti seuraavana päivänä(?) hakemassa ekinokokit Minskin matkaa varten ja ell tarkasti tassun siinä samalla. Vanhuuden vaivoja kuulemma. Silloin vasta taisi itsellekin valjeta, että Leevihän on oikeasti jo vanha pappa, vaikkei se aina muistu mieleen :)

Nyt sitten viime tiistaina Leevi kävi iltasella moikkaamassa ulkona pihaan tulijoita ja kipitti sen jälkeen pikaisesti sisälle. Oli jo melkein ylittänyt kuraeteisen ja eteisen mattojen välissä olevan laattalattiakaistaleen kun liukastui juuri ennen matolle pääsyä. Pelästyin kun Leevi ei heti noussutkaan ylös, joten nostin sen nopsasti ylös. Vasemman takajalan liike oli vähän jäykän näköistä, mutta ei onneksi aristellut mistään kohtaa.

Seuraavana aamuna sitten soitto eläinkääriin ja sinne siis. Jalka tutkittiin ensin pääpiirteittäin ja kun siitä ei mitään äkkiseltään löytynyt eikä Leevi edelleenkään aristellut tai muuta vastaavaa, liikutin Leeviä käytävässä eestaas jotta eläinlääkärikin näkisi, että jokinhan siinä mätti. Ja kyllähän sen liikkeen jäykkyyden huomasi, joten pöydälle takaisin syyniin. Aikaa vierähtikin reippaasti kun Leevi kopeloitiin huolella moneen kertaan; selkä sä'ästä hännäntyveen, polvet, lonkat, kaikki varpaat ja kaikki siltä väliltä. Mitään ei kuitenkaan onneksi löytynyt. Jalkaa ei röntgattu, koska Leevillä on kuitenkin jo ikää eikä se aristellut missään vaiheessa, joten revähdyksellä/venähdyksellä Leevi selvisi tästäkin hommasta. Kipulääkityksen Leevi sai 2-10 päiväksi varmuuden vuoksi.

Olen nyt tiistaista asti sitten tarkkaillut ja vahdannut Leeviä, ja lepo on selvästi auttanut. Jo ennen ensimmäisen kipulääkkeen antamista liikkeestä oli hävinnyt jäykkyys lähes kokonaan ja nyt jäykkyyttä ei ole enää lainkaan, mikä on mahtava asia. Olen jo hieman kokeillut pienempää kipulääkeannostustakin - ei muutosta huonompaan, menee yhtä vauhdikkaasti kuin "täyden" lääkityksenkin kanssa. Leevi olisi muutenkin koko ajan tapahtuneesta asti ollut menossa normaaliin tahtiin, ei ole hidastanut lainkaan - ei ainakaan vapaaehtoisesti ;) Ihmettelee vaan kun ei saa mennä normipituisia lenkkejä ja köpötellä rappusia itse :) Olen kyllä ihan älyttömän onnellinen, että tästäkin selvittiin nyt sitten pelkällä säikähdyksellä!

On se kyllä jännä, miten koko ikänsä sairauksilta ja pienimmiltäkin tapaturmilta välttyneenä Leevi nyt muutamaa päivää ennen astutusta onnistui järjestämään tällaisen! Kaikkea muuta kuin kiva yllätys, vaikkei tuossa nyt sitten onneksi kummemmin käynytkään. Mutta kyllä ehdin säikähtää! Astutus ei nyt näillä näkymin kuitenkaan tämän takia peruunnu, saatiin eläinlääkärinkin "suostumus" astutuspuuhiin,  kunhan vaan huolehditaan ettei astutustilanteessa pääse käymään mitään (mistä nyt tietenkin on huolehdittava muutoinkin!). Hyvältä siis näyttää senkin kannalta :)