Robinin kanssa ollaan alettu treenaamaan tässä parin kuukauden sisällä hiukan enemmän tokon alokasluokan liikkeitä (aina kun vaan itseltä löytyy hiukankin ylimääräistä aikaa!) ja edistystä on havaittavissa.

Meidän kompastuskivi on alkujaankin ollut katsekontakti seuratessa. Poikkeli kun jättäytyy niin helposti taakse kun yrittää seuratessa ottaa kontaktia, pieni koira kun on. Mutta nyt on vauhti pysynyt useaan otteeseen riittävänä katsekontaktinkin kanssa, mistä ei voi omistaja kuin iloita! :)

Omaksi iloksihan näitä liikkeita treenataan, mutta tavoitteet on meillä silti olemassa. Eihän sitä tiedä, jos tässä vuosien saatossa jokunen möllikisakin käytäisiin kokeilemassa jos tästä vielä edistyttäisiin..

Tämän vuoden tavoitteena on kuitenkin saada korkattua agilityura mölleissä, jos sitten ensi vuonna virallisempiin.. Eihän me nyt voida kylmilteen mihinkään virallisiin suoraan painella

Agilitystä kun jo aloitin: agilitykoirana Robin on upea, kunhan vaan saadaan vielä lisävarmuutta siihen ettei koira painele omille teilleen -- tää pitäisi takoa omistajan kalloon, kun on jäänyt paha aavistus kun viime kesänä Romppe sai pariin kertaan melkoiset hepulit ja lähti ravaamaan ympäri viheriötä hullun lailla innostuksissaan!

Viime vuoden vikoissa treeneissä, ryhmän "möllikisoissa", pysyi poika hyvin mukana ja sijoituttiinkin sitten jaetulle 1. sijalle! Hävittiin vaan hieman ajassa toiselle 1. sijoittuneelle; otettiin iisisti vikoille aidoille meno (2m etäisyydellä aidoista oli tuttu pk collie, joka olisi kiinnostanut Robinia), rata mentiin kuitenkin loppuun virheittä ja ilman karkailua! :)
Näissä ryhmän välisissä mölleissä noudatettiin muuten agin oikeita sääntöjä paitsi että koiraa sai palkita ja hihna/panta sai olla koiralla eikä koko-/tasoluokkia ollut. Robinin kanssa vedettiin kuitenkin ilman pantaa ja nameja, itsellä kuitenkin varmuudeksi nami kädessä koko ajan.

Robin kepeillä, v. 2008
(Kuva © Riikka Siren)