Tänään käytiin ekaa kertaa treenailemassa tunnin verran Orimattilan uudella agihallilla, Hurttahallilla. Seurana meillä oli Sanna ja hänen 7-kuinen cockeripoikansa. Hiekka-/kumirouhepohja herätti varsinkin Robinissa kummastusta ja sieltä täältä löytyi älyttömän mielenkiintoisia hajuja herran nenään, eikä namilöydöiltäkään vältytty. Mutta jonkin ajan haahuilun jälkeen onneksi löytyi kontakti, ilman että olisin enää itse joutunut näkemään kauheasti vaivaa saadakseni herran huomioon itseeni :D Vaikka kyllähän se aina keskittyi senkin jälkeen, kun jätin sen odottelemaan kauemmas kun jelppailin Sannaa esteiden opettamisessa. Eihän Robin tietenkään ikinä mun perääni ole... ;)

Treenailtiin Robinin kanssa ihan vaan esteitä erikseen, halusin näin ens alkuun taas lisää estevarmuutta takaisin ja sitähän saatiinkin vähän :) Lopuksi kyllä otin pientä radanpätkääkin valssauksien kera ihan vaan muistinvirkistykseksi. Putkea päästiin nyt treenaamaan vähän enemmän kuin viime sunnuntaina. Alussa putki oli mutkalla täydessä pituudessa, ja eipä se Robinia oikein houkutellut. Laitettiin sitten putki lyhyemmäksi ja suoraksi ja Robinkin sai treenata sitä ihan sellaisenaan. Alkuun R jäi aina haistelemaan putken alkupäätä, mutta muutaman kerran jälkeen tuli kunnon vauhdilla läpi! Laitoin putkea hieman mutkallekin (kuitenkin sen verran ettei R nähnyt mua suoraan sieltä putken toisesta päästä) ja sekin luonnistui. Seuraava askel olisi sitten putki mutkalle täyteen pituuteen. Ehkäpä ne kiellot putkella ovat historiaa vielä tämän vuoden kuluessa...? ;)

A-esteprobleema ainakin on jo unohdettu. Tänään ei R jäänyt enää ihailemaan maisemia sieltä harjanteelta kuin yhden kerran ihan vaan pariksi sekunniksi, kaikilla muilla kerroilla se meni A:n vauhdilla. Ja nytpä keskityin sitten kunnolla siihen, että R koski varmasti joka kerralla alastulokontaktiin ettei ottaisi tavaksi hypätä justiinta paria milliä ennen sitä kontaktipintaa pois niinkuin sunnuntaina teki monestikin x)

♥ pikku agsakoira vauhdissa vuonna 2008 ♥    (kuva © Riikka S.)

Suunnitelmissa on varata halli myös ensiviikolle, mutta tällä kertaa pariksi tunniksi. Tuo yksi ainokainen tunti meni niin mahdottoman nopeasti! Tuntuu ettei loppupelissä edes ehtinyt kaikkea tehdäkään mitä oli suunnitellut. Varsinkin kun osa ajasta meni siinä kun Robin haahuili hajujen perässä... Voipahan sitten pitää taukoakin hieman vapaammin, ilman pelkoa että aika loppuu heti kesken ;) Ja ehtii (tai ainakin pitäisi ehtiä) ottamaan sitten ihan kunnon radanpätkiäkin lopuksi, kun tänään ne jäi tosiaan vähän vähemmälle.