Tarkoitus oli alkaa kiertää Leevin kanssa näyttelykehiä viimeistään ensi vuonna kun on 10v. täynnä ja näyttelyilmot ilmaisia/halvempia, mutta totesin etten enää jaksa millään odotella että pääsee taas OMAN koiran kanssa kehään. Leevi käynyt rotukehässä viimeksi syyskuussa 2006, Robin toukokuussa 2008 ... Aikaa on siis kulunut jonkin verran :D

Leevin hammasrivit harvenivat jo viime hammaskivenpoistossa pari vuotta sitten ja suu on taas sen verran ruosteessa, että alkaa huolestuttaa jos ensi kerrallakin suu harvenee..! Luut kun ei vaan meinaa vanhalle herralle maistua, hampaiden pesua ei voi edes harkita kun harjaa ei saa edes hipaisemaan hampaita, nappulat tuntuu menevän joskus kurkusta alas pureskelematta... Ei ole siis mikään ihme että hammaskiveä kertyy. Pitää sitten vaan seuraavalla kerralla pyytää ell-todistus jos hampaita lähtee, viime kerralla ei tullut tehtyä niin... Pistää kyllä vähän kaduttamaan.

Leevin kanssa olisi tarkoitus lähteä seuraaviin näytelmiin:
9.5. Pori RYH
23.5. Helsinki KV
17.7. Mäntsälä KR
21.8. Kouvola KR
12.9. Porvoo KR

Lisäksi mietinnässä syyskuun Hyvinkään ja Karkkilan ryhmikset.

Robinin treenit puolestaan on jumissa. Viime torstaina se oli tosi stressaantunut kun mentiin Helsinkiin, aluksi ei suostunut edes syömään nameja. Käytiin lenkillä, vein takaisin autoon ja sitten namit alkoi onneksi vähän jo kalpaamaan.. Meidän vuoron alkaessa namit maistui jo hyvin, mutta eipä treenauksesta tullut kuitenkaan mitään. Käsikosketus oli niin hakusessa, että nyt pitäisi kokeilla kosketuskeppiin ehdollistamista. Mutta kun ei ole kosketuskeppiä itsellä (pitää ensi kerralla ostaa), niin ei tuo oikein ole syttynyt mitenkään kummemmin omatekoiselle.

Nyt olen sitten yrittänyt vielä vahvistaa sitä käsikosketusta kosketuskepin sijaan. Välillä tuntuu että se tajuaa idean: koskee käteen kuonollaan (tai nuolaisee) -> palkka, ja parhaimmillaan pääsen palkkaamaan parin sekunnin välein, mutta sitten hetken päästä Robin on taas muissa maailmoissa ja on katse kiertää kämmenen niin kaukaa kuin vaan mahdollista. Turhauttavaa, kun ei tiedä mitä sen päässä liikkuu.

No, kaipa me tästä vielä edetään jonnekin päin. Hiljalleen.