Robinin kanssa ollaan nyt tosiaan käyty joka viikko treenailemassa HurttaHallilla, eikä loppua näy :) Robinille on tullut viikko viikolta lisää intoa taas tuohon tekemiseen, mutta nykyään R on turhan häiriöherkkä: hallin toinen omistaja kulkee välillä aika useinkin siitä hallin läpi kun ollaan treenaamassa ja sitä R sitten jää aina ihmettelemään, jumittuu koko koira niille sijoilleen. Ja ihmettely jatkuu yleensä sen jälkeen vielä tovin jos toisenkin.. Kontakti tällöin ihan hakusessa. Muuten se on jo ihan kivassa vireessä kun mennään hallille. Entisensähän se ei vieläkään ole, mutta parempaa kohti mennään. Kaipa se häiriöherkkyyskin korjaantuu taas tässä ajan mittaan, ja jos ei, niin keskitytään siihen sitten vielä erikseen. Ja minähän en luovuta, aion saada Robinista entisenlaisensa tässäkin suhteessa, se on varma ;)

Tänään halli oli varattuna meille (kaverini+hänen cockerinsa ja minä+Robin) tunniksi ja otinpa Leevinkin mukaan tällä kertaa, kun en sitä raaskinut taas kotiin yksinään jättää. Pappa pääsikin kokeilemaan putkea ekaa kertaa elämässään ja oli kyllä varsin suloinen näky kun se tepsutteli putken pariin kertaa ;) Agikoirahan Leevi ei siis missään nimessä ole, joten en sen kanssa muita sitten ottanutkaan. Mitä sitä turhaan vanhaa kiusaamaan.

Kuten jo edellä osittain hehkuttelinkin, Robin on tosissaan joka kerralla aina vaan innokkaampi. Motivaatiota sille kyllä tarvitsisi vielä paaaljon lisää, alkaa jo melkein tympiä kun on tottunut sen olevan se aina niin innokas ja että se tekee mitä tahansa namin/lelun eteen, mutta nyt se sitten onkin melkoista vuoristorataa kuinka pitkään radanpätkään sillä riittää milloinkin mielenkiinto. Tänään sitten keskityinkin palkkaamaan joka esteen jälkeen kunnolla ja pakko muistaa tehdä niin jatkossakin, ettei jutusta tule vahingossakaan mitään pakkopullaa. Ehkäpä tämä tästä vielä alkaa taas sujumaan :)

Mutta olen kuitenkin ihan älyttömän tyytyväinen että putkiprobleema on sentään "selätetty" jo ihan kokonaan! Tänäänkin putki mentiin reippaasti ilman miettimisiä siinä putken suulla. Viime viikollahan putki mentiin myös ilman kieltoja, vaikka silloin aluksi epäilinkin ettei edelliskerrasta olisi ollut enää mitään muistissa. Väärässäpä olin - jälleen kerran. Aina vaan aliarvioin molempia poikia ja aina saan ns. nenilleni. Mutta ehkäpä se onkin parempi näin päin, mieluummin yllätyn iloisesti kuin petyn kuvitellessani liikoja ;)

Teinpä muuten vähän aikaa sitten bongauksen Viron koirarekisteristä. (Heh, Leevin vetskuvoittajatitteli on muuttunut vaatimattomasti voittajatitteliksi ;)) Leevin molemmille vanhemmille löytyi melkoinen katras puolisisaruksia tuon kautta, en taida jaksaa edes alkaa selvittämään millä logiikalla nuo listat on saatu kasaan :'D