Meidän talossa tassutteleekin nyt kahden kleinin sijasta kolme. Toistaiseksi.

Eilen Leevi pääsi tapaamaan Pinnin ensimmäistä kertaa. Molemmilla "kolahti" heti, mutta yritykseksi tuntui homma jäävän. Leevi kyllä hyppäsi selkään (ja päinvastoinkin), mutta juuri viimeisillään herra hyppäsi pois, yleensä rykimisen takia. Parin tunnin ajan saivat koirat yrittää; minun ja Jessin avustamana, ilman apua meidän tarkkailussa ja kahdestaan ilman tarkkailua. Yritystä oli, mutta sellaiseksi se tuntui jäävänkin :/

Mietittiin sitten jos Leevi astuisi varmemmin omalla reviirillään. No, sittenpä päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että Pinni lähtisi mun matkassa meille kyläilemään. Idea vaikutti hyvältä kotiovelle asti, mutta sen jälkeen alkoikin todellisuus. Kaksi urosta ja juoksuinen narttu.. Ei mikään helpoin yhdistelmä ;) Alku meni vähän säheltäessä, auton purkamisesta alkaen. Suunnitelma oli seuraava: autosta kaikki kamat sisälle (Pinni ja häkki ainoastaan autoon), Leevi ulos ja sisälle, viimeiseksi Pinni häkkeineen sisään.. No, suunnitelma karahti kiville heti toisessa kohdassa :D Millä saada Leevi sisälle ja myös pysymään se siellä, ja lisäksi vielä toinenkin?! Ei auttanut muu kuin lisätä parit apukädet suunnitelmaan, jolloin suunnitelma alkoi pikku hiljaa toimia.

Kun vihdoin sain Pinnin että Leevin sisälle, tajusin heti mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Sulkea ainakin toinen pojista oven taakse ennen Pinnin tuomista.. Robin rakastui Pinniin heti kun näki sen tulevan sisälle, samaten ihastui Pinni Robiniin eikä hetkeen edes tuntunut huomaavan Leeviä. Mutta kyllähän tämä yhteiselo alkoi pikku hiljaa toimia ja pariskuntakin sai loppuillan täysin omaa aikaa - piilossa uteliaiden katseilta ;) Ja loppuillasta ei enää juuri yskitellytkään.

Yö meni rauhallisesti, Pinni nukkui makkarissa ja suljin pojat sitten luonnollisesti pois sieltä. Leevi nukkuikin ihan hiljaa ja rauhassa oven tkana vahdissa, Robinkin nukkui siinä oven takana Leevin seurana suurimman osan yöstä. Pinni kyläilee meillä nyt vielä toistaiseksi, katsoo nyt miten Leevi onnistuu astumaan. Sisällä en voi oikein olla avustamassakaan, kun Leeviltä tuntuu vähän mielenkiinto siinä vaiheessa katoavan. Vasta kun suljen oven perässäni häipyessäni huoneesta Leevin mielenkiinto palailee..

Nyt sitten vaan peukut pystyssä, että yritys tuottaa tulosta ja parin kuukauden päästä saataisiin ihastella pikkuisia kleinivaaveja!

Lisäilen tänne Pinnin kuvia myöhemmin - ja mahdollisesti myös yhteiskuvan, jos vaan saan sellaisen räpsäistyä :)