Tänään vietettiin pari tuntia Hurttahallilla agilityn parissa ja nytpä pääsi Robinkin sitten ihan kunnon tunnelmaan! Ihan eri meininki kuin viimeksi! Mulla oli mukana jos jonkinmoista ratapiirrosta joita eilen illalla väsäilin ja muutaman tämänvuotisen 1-luokan radankin olin tulostanut, mutta eipä me niitä esteitä kahdestaan oikeen viitsitty/oltaisi jaksettu roudailla laidalta toiselle piirrosten mukaisesti, joten esteiden järjestykset meni kyllä uusiksi :D Ja ensi kerralla mennään sitten sellaisella kerralla kun ne esteet on valmiiksi siellä kentällä eikä niitä tarvitse sitten ennen vuoron loppua siirtää poiskaan jolloin tuntikin varmaan riittää ihan passelisti.

Otin nyt sitten ihan ekaksi käsittelyyn sen meidän probleemeista suurimman: putken. Laitoin putken ekana ihan suoraksi ja melko lyhyeksi (en kuitenkaan ihan lyhimmilleen). Kokeiltiin jos Sanna olisi pitelemässä Robinia putken toisessa päässä kun itse huudan toisesta päästä, mutta jostain syystä Robin ei "sietänyt" Sannaa siinä tilanteessa: ei olisi tahtonut mennä lähelle ja luimisteli korviaan ihmeissään, mikä oli lievästi sanoen outoa.. Ilman Sannaa siinä vieressä Robin kyllä tuli reippaasti, joten treenattiin sitten ihan suosiolla ilman apukäsiä. Alku sujui hyvin, joten pidensin ja laitoin putkea aavistuksen verran enemmän mutkalle joka kerran jälkeen ja sehän sujui! Ei mitään ongelmaa missään vaiheessa - jos ei lasketa sitä kun haisteli vähän alussa kun joku oli putken suun merkannut, mutta tuli haisteltuaan heti innolla (ja suunnilleen tämähän se nimenomaan on aiheuttanutkin tuon päänvaivan "mennäkö putkeen vai ei", joten ei voi olla kuin ylpeä!). Nyt R meni mutkaputkenkin ihan ei mitään ongelmaa koskaan olisi ollutkaan.

Mutta koska olen vähän epäileväistä sorttia ja koska Robin tuntuu keksivän aina välillä hetkellisesti uusia ongelmakohtia, oli pakko kokeilla tulisiko sitä kieltoa pienellä radanpätkällä. Mutta sinnepä Robin sujahti parin hypyn jälkeen, ei edes hidastanut vauhtia putkelle tullessa! Hienoin pieni mies<3

Otin sitten vähän tämän putkitestauksen jälkeen 13-14 esteen radanpätkiä (aitoja, 2 putkea, A, keinu, rengas, pituus) ja niissä löytyi kunnolla se vire, mikä on Robinilla ollut yllä kun treenattiin vielä silloin säännöllisesti. Putket ei tuottaneet mitään ongelmia, vaikka oli kaikennäköistä mutkaputkea, vaan kaikki mentiin kunnon vauhdilla!  Putkitreenissä läpitulot oli niin vauhdikkaita, että kaipa Robin sitten päätti jatkaa samalla vauhdilla muutkin esteet ;)

Vähän sitten aloin himmailemaan loppua kohden tuota vauhtia, R ei enää jaksanut samalla innolla vaan alkoi selvästi väsähtää. Mutta hyvin se kuitenkin jaksoi kun miettii että tässä on nyt ollut parin vuoden tauko, enkä ole sen kanssa sinä aikana tehnyt mitään kovinkaan raskasta ;) Tuo kaksi tuntia oli kyllä ihan hyvä, ei oltaisi ehditty kyllä sen yhden tunnin aikana yhtä paljon kun esteiden roudaamiseen meni kuitenkin jonkin verran aikaa, nyt ehti hyvin pitää pikkutaukoja, muunnella rataa ja olla apukäsinä toiselle kun tarvittiin. Ei tarvinnut pelätä että aika loppuisi kesken ;) Mutta jäi kyllä aivan ihana fiilis tuon putken kanssa edistymisestä, innolla jää odottelemaan taas seuraavaa kertaa. Pääsee kokeilemaan muistuisiko Robinin mieleen tämän päivän opit vielä silloinkin.. Mutta en aio masentua vielä, uskon että sille jäi jo jotain päähän - kunnes toisin todistetaan :D

Ja näyttelyharrastustahan me ei olla unohdettu, pitäähän nyt Leevillekin olla toki ihan omaa aikaa ilman Robinia. Näyttelyvuosi starttaa lauantaina Turun tamminäyttellä, jossa muunvärisille kleineille osui tuomarimuutos. Tuomari vaihtui tanskalaisesta Annette Bystrupista ranskalaiseen Chantal Meryyn - joka on muuten SKKY:n suosittelemien tuomarien listalla näille kääpiökoirille. Ja mv kleinejähän on Turkuun ilmoittettuna sellaiset 36 koiraa, joten menestystä me ei mennä sinne selvästikään hakemaan - varsinkaan Leevin tänhetkisellä turkilla ;)