Robin & Leevi - blogi

Parisen viikkoa...

2011-05-10T21:20:01+03:00

Enää noin kaksi viikkoa, vähän reilukin ehkä, Leevin jälkikasvun syntymään! Hirmuisen vähän aikaa.. Olen jo alkanut jännäilemään, montako vauvelia sieltä mahtaakaan syntyä. Ultrassahan näkyi viisi pentua, mutta "imeytymisriski" oli vielä tuolloin melko suuri, koska Pinni käväisi ultrassa 28. (+/-1) vuorokaudella. Mutta eiköhän sieltä pentuja tule, Pinnin massu ainakin on kuulemma valtava! <3 Pitääkin laittaa vähän myöhemmin tarkempaakin taustatietoa pentueesta tänne, nyt kun pentuja näyttäisi olevan oikeasti tuloillaan.. :)

Parit näyttelytkin on tällä välin kierretty. Vappuna 1.5. käväistiin Lahden ryhmiksessä. Harmikseni sinne oli tullut tuomarimuutos, kun alkuperäinen tuomari Markku Mähönen oli sairastunut, olisin tosiaan häneltä tahtonut arvostelun.. Tuomariksi vaihtui Paula Heikkinen-Lehkonen. Häneltä en EH:ta enempää odottanut, eikä Leevi pettänyt odotuksia - tuloksena juurikin se EH. Juoksuhajut tuoksui edelleen Leevin nenään, joten esiintyminen oli vähän sitä sun tätä.

Leevin saamaa arvostelua en kaikilta osin oikein allekirjoita, esim. kun tuomari ei oikein Leevin päätä edes tutkinut, Leevillähän tuo karva saa otsan näyttämään korkealta ja jyrkältä (kuten yllättävän monella muullakin kleinilla), mitä se ei oikeasti ole - tervetuloa vaan epäilijät Leevin päätä kopeloimaan! :D Mutta joo, kaikkia ei voi vain aina miellyttää.

"Kookkaan puoleinen lyhytrunkoinen uros. Korkea ja jyrkkä otsapenger. Isot korvat. Tummat, kirkkaat silmät. Ikä näkyy hampaiden kunnossa. Hieman lyhyt rintakehä. Painuneet ranteet. Takaraajojen lihaksisto jo hieman kuivunut. Kintereet painuvat pihtiin. Karva on tarpeettoman pitkää ja hieman pehmeää. Kaunis punasoopeli väri."

Viikkoa myöhemmin 7.5. käväistiin kehässä Tampereella, jossa oli tuomarina norjalainen Eli-Marie Klepp. Leevi esiintyi varsinkin yksilöarvostelussa tavalliseen reippaaseen tyyliinsä, enää ei ollut huolta keskiverrosta esiintymisestä! Leeville tuloksena ERI1 ja SA. PU-kehään osallistui kuusi urosta (kaikkiaan 11 uroksesta), mutta meidät käteltiin pois kehästä "viidenneltä sijalta". ROP-veteraanikehässä Leevi pokkasi elämänsä toisen VSP-veteraanin. Täsmälleen sama tulos siis kuin Lappeenrannasta: ERI1 SA VSP-veteraani :D

VSP-vet. tuuliturkkinsa kera, ei kovin edustavan näköistä ;) kuva © Mira Hoikka

Tässä vielä Leevin kertakaikkisen ihana Tampereen arvostelu:
"Melkein 11-vuotias. Erittäin(?) voimakas ja maskuliininen. Erinomaisessa kunnossa. Upea asenne. Laadukas kauttaaltaan. Kiitokset omistajalle koiran pitämisestä näin hyvässä kunnossa. Ei näytä ikäiseltään. Onnea!"

Ja tuo kommentti ikään liittyen siis tarkoittaa, että Leevi näyttää nuoremmalta kuin onkaan. Suomennettuna se kuulostaa ainakin omaan korvaan kovasti kritiikiltä, vaikka tuomari tarkoitti sen tosiaan kehuksi :D Leevi kun on niin babyface moniin ikäisiinsä verrattuna :)

Agilityn suhteenkin on jotain ihan uutta, treenaamisen lisäksi siis. Nimittäin meninpä ilmoittamaan Robinin agirotuun varakoiraksi! Alkuperäinen suunnitelma oli ilmoittaa se ihan joukkueen varsinaiseksi koiraksi, mutta tulin kuitenkin järkiini ja päädyin ilmoittamaan sen pelkästään varalle.. ;) Mutta nyt kuitenkin kutkuttelisi ilmoittaa Robin open class -tasoituskilpailuun.. Mutta saa nyt nähdä mitä teen :D

Tämän viikon lauantaina piti suunnata Raumalle näyttelyyn, mutta työvuoron takia se ei nyt sitten onnistukaan. Harmittaa tosi paljon! Mutta minkäs teet, kun ei voi vuoroa vaihtaa ja kun aloitin tuossa työssä vasta, niin en tajunnut että olisi pitänyt tyyliin jo ennen työsopimuksen kirjoittamista alkaa anomaan vapaapäiviä.. No, tästä viisastuneena taidan nyt sitten jo hyvissä ajoin pyytää heinä- ja elokuun näyttelyitä varten muutamat vapaat ;)

Lovely dog, lovely weekend

2011-04-24T19:25:01+03:00

Perjantaina käväistiin Leevin kanssa Lahden KV-näyttelyssä, jossa oli tuomarina australialainen Yvonne Meintjes. Tuloksena ERI2 SA. PU-sijat meni sivu suun, kun kaiutin pamahteli juuri tasaisin aikavälein PU-kehän aikana ja Leevin korvat pitkin niskoja sen takia :( Harmi kyllä, olisi ollut tosi kiva tietää olisiko sijoittunut PU-kehässä, jos olisi nostanut korvansa kunnolla, koska tuomari ihasteli minulle jo yksilöarvostelussa moneen kertaan kuinka ihana Leevi on :)

Arvostelustakin selviää kuinka "lovely" Leevi on:
"11 years old lovely dog of(?) excellent overall type and balance and lovely rich colour. Very typical head and expression. Well hocked and boned with a lovely tailset, who still moves very soundly." (on se jännä, kun se "almost" on yhä vaan liian pitkä sana kirjoittaa tuohon iän eteen ;D)

Sunnuntaina oli vuorossa Lappeenranta KV, jossa oli tuomarina Irina Poletaeva. Matkaan lähdettiin tavoitteena lähinnä EH, joten tulos oli erittäin iloinen yllätys: ERI1 SA VSP-veteraani! :) Tuomari tykkäsi selvästi pienemmistä kleineista, joten PU-kehässä ei sijoitusta heltynyt (esiintyi kuitenkin pu-kehässä paremmin kuin Lahdessa, ei ihan täydellisesti, mutta olen tyytyväinen sen esiintymiseen kun miettii että Lappeenrannassakin oli kehänlaidalla juoksuhajuja :D) ja veteraanikehässä jäätiin nartulle sitten kakkoseksi. Mutta harvinaisen tyytyväinen olen herran tulokseen, olin niin varma että Leevin SA-putki katkeaisi Lappeenrannassa :D Tämä olikin Leevin ihkaensimmäinen VSP-veteraanisijoitus!

Sunnuntainkin arvostelukin oli oikein mukavaa luettavaa:
"Excellent type & condition for the age. Very typical head. Scissors bite. Correct topline. Still strong in hind quarters. Moves with enough drive. Excellent coat texture."

Perjantaina juuri ennen Lahden näyttelyä kuulin myös uutiset Pinnin ultrasta. Astutuksestahan on tullut kuluneeksi jo nelisen viikkoa. Ultrassa näkyi jopa viisi pentua, mikä on tosi huima määrä! Kleinipentueisiinhan syntyy keskimäärin vain pari-kolme pentua. Nyt pitää vaan toivoa, että kaikki viisi jatkaisivat kehittymistään - yhdellä oli kuulemma jo pääkin alkanut vähän kehittyä..!

Kuukauden päästä siis toivottavasti odotettavissa pieniä kleinspitzvauvoja..

Piinaavaa odottelua

2011-03-28T13:26:01+03:00

Puhtituulen Silkkiliina "Pinni" lähti eilen iltapäivällä takaisin "juoksuhoitokotiinsa". Viikonloppu meni nopeasti ja ensimmäisen illan jälkeen totuin itsekin "kaksi urosta ja juoksuinen narttu" -yhdistelmään ;) Pinni on kyllä mainio tapaus, ihanan huoleton ja itsevarma.

Leevi astui Pinnin lauantaina 26.3. (jäivät kahdesti "nalkkiin"), mutta koska kiinni jääminen ei tiinehtyvyyden kannalta ole välttämättömyys, saattoi homma onnistua myös 25. ja 27. päivä. Kova oli nimittäin yritys kaikkina kolmena päivänä, mutta Leevi kävi aina alussa niin kierroksilla että alkoi köhimään vähän väliä.

Leevin tyttöystävä Pinni.

Tästä alkaa nyt sitten se kärsivällisyyttä vaativin vaihe: odottelu! Ja Leevillä kun on jo ikää se lähemmäs 11v. niin tässä tapauksessa joutuu jännäämään jo ihan senkin puolesta että tärppäsikö.. Kolmen, neljän viikon kuluttua sitten selviää onko niitä vauvoja tulossa ♥ Hirvittävän pitkä aika!

Yhteiskuvaa en nyt parista saanut (en ainakaan mitään kovin loistavaa), joten jätetään se nyt laittamatta. Meinasin jos olisin ottanut paremman kuvan juuri ennen Pinnin lähtöä, mutta enpä sitä enää tietystikään siinä vaiheessa muistanut - ei sinänsä mikään ylläri..

Kolmen kleinspitzin talous

2011-03-26T10:53:01+02:00

Meidän talossa tassutteleekin nyt kahden kleinin sijasta kolme. Toistaiseksi.

Eilen Leevi pääsi tapaamaan Pinnin ensimmäistä kertaa. Molemmilla "kolahti" heti, mutta yritykseksi tuntui homma jäävän. Leevi kyllä hyppäsi selkään (ja päinvastoinkin), mutta juuri viimeisillään herra hyppäsi pois, yleensä rykimisen takia. Parin tunnin ajan saivat koirat yrittää; minun ja Jessin avustamana, ilman apua meidän tarkkailussa ja kahdestaan ilman tarkkailua. Yritystä oli, mutta sellaiseksi se tuntui jäävänkin :/

Mietittiin sitten jos Leevi astuisi varmemmin omalla reviirillään. No, sittenpä päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että Pinni lähtisi mun matkassa meille kyläilemään. Idea vaikutti hyvältä kotiovelle asti, mutta sen jälkeen alkoikin todellisuus. Kaksi urosta ja juoksuinen narttu.. Ei mikään helpoin yhdistelmä ;) Alku meni vähän säheltäessä, auton purkamisesta alkaen. Suunnitelma oli seuraava: autosta kaikki kamat sisälle (Pinni ja häkki ainoastaan autoon), Leevi ulos ja sisälle, viimeiseksi Pinni häkkeineen sisään.. No, suunnitelma karahti kiville heti toisessa kohdassa :D Millä saada Leevi sisälle ja myös pysymään se siellä, ja lisäksi vielä toinenkin?! Ei auttanut muu kuin lisätä parit apukädet suunnitelmaan, jolloin suunnitelma alkoi pikku hiljaa toimia.

Kun vihdoin sain Pinnin että Leevin sisälle, tajusin heti mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Sulkea ainakin toinen pojista oven taakse ennen Pinnin tuomista.. Robin rakastui Pinniin heti kun näki sen tulevan sisälle, samaten ihastui Pinni Robiniin eikä hetkeen edes tuntunut huomaavan Leeviä. Mutta kyllähän tämä yhteiselo alkoi pikku hiljaa toimia ja pariskuntakin sai loppuillan täysin omaa aikaa - piilossa uteliaiden katseilta ;) Ja loppuillasta ei enää juuri yskitellytkään.

Yö meni rauhallisesti, Pinni nukkui makkarissa ja suljin pojat sitten luonnollisesti pois sieltä. Leevi nukkuikin ihan hiljaa ja rauhassa oven tkana vahdissa, Robinkin nukkui siinä oven takana Leevin seurana suurimman osan yöstä. Pinni kyläilee meillä nyt vielä toistaiseksi, katsoo nyt miten Leevi onnistuu astumaan. Sisällä en voi oikein olla avustamassakaan, kun Leeviltä tuntuu vähän mielenkiinto siinä vaiheessa katoavan. Vasta kun suljen oven perässäni häipyessäni huoneesta Leevin mielenkiinto palailee..

Nyt sitten vaan peukut pystyssä, että yritys tuottaa tulosta ja parin kuukauden päästä saataisiin ihastella pikkuisia kleinivaaveja!

Lisäilen tänne Pinnin kuvia myöhemmin - ja mahdollisesti myös yhteiskuvan, jos vaan saan sellaisen räpsäistyä :)

Mä pärjään aina, mut miten sinä? Sinä oot suurin mun huolista.

2011-03-25T14:00:01+02:00

Olen nyt jo jonkin aikaa ollut melkoisen tarkkana ettei Leevi liukastele lenkeillä, kun on ollut sen verran liukkaat kelit. Varovaisuus Leevin kanssa on kasvanut hiljalleen aina viime kesästä lähtien, kun huomasin Leevin ontuvan toista etutassuaan ilman mitään syytä. Ontuminen oli hyvin huomaamatonta ja näkyi ihan pienenä epäpuhtautena liikkeessä. Sopivasti piti käväistä eläinlääkärissä muistaakseni heti seuraavana päivänä(?) hakemassa ekinokokit Minskin matkaa varten ja ell tarkasti tassun siinä samalla. Vanhuuden vaivoja kuulemma. Silloin vasta taisi itsellekin valjeta, että Leevihän on oikeasti jo vanha pappa, vaikkei se aina muistu mieleen :)

Nyt sitten viime tiistaina Leevi kävi iltasella moikkaamassa ulkona pihaan tulijoita ja kipitti sen jälkeen pikaisesti sisälle. Oli jo melkein ylittänyt kuraeteisen ja eteisen mattojen välissä olevan laattalattiakaistaleen kun liukastui juuri ennen matolle pääsyä. Pelästyin kun Leevi ei heti noussutkaan ylös, joten nostin sen nopsasti ylös. Vasemman takajalan liike oli vähän jäykän näköistä, mutta ei onneksi aristellut mistään kohtaa.

Seuraavana aamuna sitten soitto eläinkääriin ja sinne siis. Jalka tutkittiin ensin pääpiirteittäin ja kun siitä ei mitään äkkiseltään löytynyt eikä Leevi edelleenkään aristellut tai muuta vastaavaa, liikutin Leeviä käytävässä eestaas jotta eläinlääkärikin näkisi, että jokinhan siinä mätti. Ja kyllähän sen liikkeen jäykkyyden huomasi, joten pöydälle takaisin syyniin. Aikaa vierähtikin reippaasti kun Leevi kopeloitiin huolella moneen kertaan; selkä sä'ästä hännäntyveen, polvet, lonkat, kaikki varpaat ja kaikki siltä väliltä. Mitään ei kuitenkaan onneksi löytynyt. Jalkaa ei röntgattu, koska Leevillä on kuitenkin jo ikää eikä se aristellut missään vaiheessa, joten revähdyksellä/venähdyksellä Leevi selvisi tästäkin hommasta. Kipulääkityksen Leevi sai 2-10 päiväksi varmuuden vuoksi.

Olen nyt tiistaista asti sitten tarkkaillut ja vahdannut Leeviä, ja lepo on selvästi auttanut. Jo ennen ensimmäisen kipulääkkeen antamista liikkeestä oli hävinnyt jäykkyys lähes kokonaan ja nyt jäykkyyttä ei ole enää lainkaan, mikä on mahtava asia. Olen jo hieman kokeillut pienempää kipulääkeannostustakin - ei muutosta huonompaan, menee yhtä vauhdikkaasti kuin "täyden" lääkityksenkin kanssa. Leevi olisi muutenkin koko ajan tapahtuneesta asti ollut menossa normaaliin tahtiin, ei ole hidastanut lainkaan - ei ainakaan vapaaehtoisesti ;) Ihmettelee vaan kun ei saa mennä normipituisia lenkkejä ja köpötellä rappusia itse :) Olen kyllä ihan älyttömän onnellinen, että tästäkin selvittiin nyt sitten pelkällä säikähdyksellä!

On se kyllä jännä, miten koko ikänsä sairauksilta ja pienimmiltäkin tapaturmilta välttyneenä Leevi nyt muutamaa päivää ennen astutusta onnistui järjestämään tällaisen! Kaikkea muuta kuin kiva yllätys, vaikkei tuossa nyt sitten onneksi kummemmin käynytkään. Mutta kyllä ehdin säikähtää! Astutus ei nyt näillä näkymin kuitenkaan tämän takia peruunnu, saatiin eläinlääkärinkin "suostumus" astutuspuuhiin, kunhan vaan huolehditaan ettei astutustilanteessa pääse käymään mitään (mistä nyt tietenkin on huolehdittava muutoinkin!). Hyvältä siis näyttää senkin kannalta :)

Vanhaa, uutta ja tulevaa

2011-03-13T21:00:01+02:00

Oi voi, on taas jäänyt paljon juttuja kertomatta tuon helmikuun viimeisen ja Euran näyttelyn kirjoitelmien välistä. Aina koneella istuskellessa tulee kirjoiteltua yhtä sun toista esimerkiksi muistiotiedostoiksi ja suunnittelen aina että sitten paremmalla ajalla ja mielenkiinnolla lisäilen ne blogiin. No, näyttävät jäävän aina vaan suunnitelmiksi ;)

Viime viikot on menneet aika rennosti. Pojat on saaneet viettää kunnon kotikoiran elämää :) Jollei sitten oteta huomioon helmikuun trimmailuja: Leevin housukarvat, korvat ja tassut näyttelykuntoon ja Robinilla viikottainen tassukarvojen ja kynsien lyhentely. Robinin tassukarvat ja kynnet kasvaakin muuten melkoista tahtia! Ja päälimmäiset tassukarvat alkaa vieläpä sojottaa miten sattuu kun niissä on pikkuisenkin lisää pituutta.. Lisäksi Robin osaa nyt antaa tassun käskystä, myös toisen tassun (seisoen, istuen ja maaten) :)

Lumipeto Robin, varsin tuttu näky täällä meidän maisemissa :)

Agitreeneistä ollaan nyt Robinin kanssa pidetty muutaman viikon tauko (ei nyt tosin ollut itsestä kiinni tämä homma), mutta nyt sitten tällä viikolla käytiin treenailemassa ja se oli kyllä superhyvä treenailutuokio! Alku tosin meni kyllä vähän vaihtelevalla innolla, välillä vauhdilla välillä jumittaen.. Ja putket oli tosi säälittäviä, R vain suunnilleen tepasteli niiden läpi.. Mutta namien vaihto auttoi, kun edelliset loppui. Sain sitten otettua ihan kunnon radanpätkääkin kun pikkuherralla löytyi tuplasti enemmän intoa näiden toisten namien inspiroimana. Putketkin alkoi jopa mennä kunnon vauhdilla! Irtoamista pitää reenailla, se on näköjään päässyt "unohtumaan" Robinilta. Mutta R oli kyllä muuten tosi hyvässä iskussa ja selvästi kuuntelikin - eikä edes karannut kertaakaan A:lle (mikä on sen suosikki) vaikka otin moneen kertaan putken, joka meni siitä A:n ali ja se toinen suu oli siinä ihan A:n juurella. Pari kertaa se kyllä alussa meinasi sinne A:lle livahtaa, mutta malttoi jättää väliin kun käskytin sen muualle ;)

Mutta ohjattuihin treeneihin olis kiva taas päästä, harmi vaan kun kaikki sopivat agikurssit on vääränä päivänä väärään aikaan. Eikä asiaa auta se, että kevään ja kesän työvuorotkin on vielä täysiä mysteereitä. Joskus klo 10-20 välillä ja ma-su väliltä - ei paljon lohduta.

Orimattilan Kennelkerhon vuosikokous on myös nähty tältä vuodelta, jonka päätteeksi palkittiin vuoden koirat. Mukavana yllätyksenä Leevi palkittiin vuoden 2010 näyttelyveteraanina! Mukaan lähti kiertopalkintopokaalin lisäksi Leevin ikioma ykkösvetskupokaali ja valiopokaali (koska valioitui viime vuonna), sekä tietysti kunniakirjat edellä mainituista :)

Orimattilan Kennelkerhon Vuoden 2010 näyttelyveteraani uusine pysteineen.

Leevi sijoittui myös Suomen Saksanpystykorvaharrastajat ry:n vuoden 2010 näyttelyveteraani -kilpailun toiseksi (paras kleinspitzveteraani (kilpailussa kaikki saksanpystykorvarodut yhdessä)). Eipä tuo Leevi-pappa ole siis lainkaan pöllömpi tapaus ♥ Naurattaa vaan aina kun sen kanssa oli tarkoitus kiertää vain joku muutama näyttely kun se olisi jo täyttänyt 10v. ;)

Nyt onkin sitten taas vähän taukoa harrastelusta. Seuraavaa (agi)hallivuoroa en ole ainakaan toistaiseksi vielä varannut ja seuraava näyttelykin on vasta Lahden intti huhtikuun lopussa. Parin viikon päästä Leevi saa naisseuraa "Pinnistä" (Puhtituulen Silkkiliina), joten ei meidän koko kopla kuitenkaan ihan tavallista arkielämää tällä välin elele, mutta siitä sitten lisää seuraavassa päivityksessä :)

Best In Show 4 -veteraani

2011-03-07T14:29:01+02:00

Eilen suunnattiin Euraan näyttelyyn. Kerrankin kun älysin varautua ruuhkiin/eksymisiin/muihin mahdollisiin "hidasteisiin", niitä ei tietenkään ollut :D Lisäksi navigaattori ja netin karttapalvelu olivat erimieltä matka-ajasta (10-20min ero), joten päätin ottaa varman päälle ja uskoa nettiä eli pidempää aikaa - ja voin kertoa että ei olisi kannattanut ;) Näyttelypaikalle saavuttiin puoli yhden aikaan (mv kleinit vasta kahden kieppeillä) ja tuomari oli jo silloin jonkun verran myöhässä aikataulusta. Koko päivän "aikataulutus" meni siis täysin päin honkia :D

Tuomarina oli liettualainen Jurate Butkiene, joka jakeli omaan makuuni vähän turhan leppoisasti ERIä, mutta onneksi edes SA oli sentään vähän tiukemmassa. Pöydällä Leevi ei noteerannut tuomarin vinkuttelemaa vinkulelua, kun ei kerran vingut kiinnosta kotonakaan. Meinasin jo että se olisi sitten siinä kun tuomari kerran yritti saada Leeviä innostumaan vingustaan niin... pakkomielteisesti(? :D), mutta kyllähän me kuitenkin arvostelun lopuksi saatiin pari punaista ja yksi pinkki nauha, eli ERI1 + SA, ja ainoana vetskuna Leevi oli myös ROP-vet. Paras Uros -kehään osallistui vain neljä urosta, joista tuomari sitten valikoi Leevin neljänneksi.

"Guality male still in good condition. Good head but a bit low wide set ears, good top- and underline, well angulated, good chest, moves well, good coat."
(suom. "Laadukas uros edelleen/vielä hyvässä kunnossa. Hyvä pää mutta hieman alas asettuneet korvat, hyvä ylä- ja alalinja, hyvin kulmautunut, hyvä rinta, liikkuu hyvin, hyvä turkki.")

Ei tarvinut onneksi kovin kauaa enää mv kleinien jälkeen odotella BIS-veteraanikehää, johon osallistui kai kuutisen vetskua. Tuomari pohti kauan, juoksutti koirat yksi kerrallaan ympäri ja pohti jälleen. Sen jälkeen valikoitiin jatkoon menijät ja yllätykseksi tuomari valitsi Leevinkin jatkoon. Siinä vaiheessa oli ihan pakko tarkistaa moniko sinne jatkoon oikein otettiin - voisiko nyt jo innostua? :D Ja kyllä vaan, tuomari sijoitti Leevin lopulta BIS 4 -veteraaniksi eli eipä meitä vahingossa oltu sinne nelikkoon valittu! BIS-veteraanin valitsi meidän rotutuomari, Jurate Butkiene.

Euran tuliaisina siis upea tulosrimpsu ERI1 SA PU4 ROP-vet. BIS 4-vet. ♥

Näyttelystä suunnattiin Loimaalle Leevin kasvattajaa ja Leevin siskopuoli-Tinttiä tervehtimään, ja sieltä sitten kotiin. Oli kyllä taas ihan extramukava päivä, ilmeisesti myös Leevin mielestä kun pääsi moikkaamaan moniaa ihania tyttöjä päivän mittaan ;)

PS. Mahtaakohan vuoden 2011 "tunnusnumero" olla nelonen? Leevi oli Turussa PU4, nyt Eurassa taas PU4 ja lisäksi vielä BIS 4 -vet. Katsotaan jatkuuko neloslinja ensi kuussa Lahdessa ;)

Tassutaituri

2011-02-09T22:55:01+02:00

Tämän vuoden tavoitteisiin Robinin kohdalla kuului mm. parin uuden tempun opettelu , ja tämän tavoitteen toteutus alkoi tänään ikään kuin vahingossa. Yhtäkkiä tuli vaan jonkinnäköinen tekemisvimma ja kohta löysinkin itseni Robinin luota namit kourassa :D

Robinia olen aikoinaan yrittänyt saada antamaan tassua, tuloksetta. Tuli niihin aikoihin lainattua pari kirjaakin kirjastosta, jossa oli ohjeet mm. tähänkin temppuun mutta ne ei vaan toimineet Rosvo-Roopen kohdalla, ei niin millään, ja lopulta päätinkin että tassun antaminen on ihan yliarvostettua ja ettei Robinin sitä tarvitsisi osata ollenkaan ;) Mutta tänäänpä sitten jotenkin vaan tuli jokin innostuksen kaltainen opettaa Robin antamaan tassua.

Aloitin suunnilleen samalla tavalla kuin olen silloin muinoinkin yrittänyt opettaa (muun muassa): piilottamalla namin käden alle tai ylipäätään piilottamaan. Vaihtelin siinä sitten namin paikkaa ja käden asentoa niin kuin parhaaksi näin, koska esimerkiksi nami maahan ja käsi sen päälle eikä myöskään namin laittaminen nyrkkiin toiminut. Ei siinä kauaa mennyt kun keksin oikean tavan, jolloin Robin tarjosi heti toisena vaihtoehtonaan tassua (ekana yritti nuolla ja saada namin kuonollaan).

Nami kämmenellä tähän tapaan, peukalon takana puoliksi piilossa.

Heti ekasta palkkauksesta lähtien R tajusi jutun jujun ja toistot meni sukkelaan, ilman mitään mietiskelyjä. Käskysanankin sain jo liitettyä ja R läimäytti tassun kämmenelle heti kun sanoin "tassu", vaikka kämmen oli siinä tarjolla koko ajan. ja tässä meni kaikkiaan aikaa varmaan joku pari minuuttia, kun ennen en saanut edes sitä tassua koskemaan kättä halutessani! Huikeaa! <3

Kyllä, siinä on tassu. Tassukarvat vaan sojottaa miten sattuu, mutta vkl asia korjaantuu taas ;)

Illalla kokeilin samaa vielä vähän uudelleen ja kyllähän se vieläkin oli muistissa :) Tosin R veti homman ihan totaaliseksi pelleilyksi kun sitä alkoi ilmeisesti jo kyllästyttää muutamien toistojen jälkeen. Kyllähän se tassun antoi kun pyysin, mutta teki sen kellahtamalla samalla kyljelleen (käsky "pam"). Että silleen x)

Nyt se on virallistettu!

2011-02-05T01:20:01+02:00

Keskiviikkona saapuivat siis vikatkin vetskuvaliodiplomit Virosta ja KoiraNettiinkin kaikki tittelit on jo päivittyneet. Saako siis esitellä...

FI MVA EE & LV & LT & BALT VMVA BYVW-10
Tartanjan Believe In Me

Ja Leevihän on kaiken lisäksi (ainakin) Suomen ensimmäinen
muunvärinen Baltian veteraanimuotovalio kleinspitz :)

Ei täältä lähdetä kulumallakaan

2011-02-01T23:40:01+02:00

Robinin kanssa ollaan nyt tosiaan käyty joka viikko treenailemassa HurttaHallilla, eikä loppua näy :) Robinille on tullut viikko viikolta lisää intoa taas tuohon tekemiseen, mutta nykyään R on turhan häiriöherkkä: hallin toinen omistaja kulkee välillä aika useinkin siitä hallin läpi kun ollaan treenaamassa ja sitä R sitten jää aina ihmettelemään, jumittuu koko koira niille sijoilleen. Ja ihmettely jatkuu yleensä sen jälkeen vielä tovin jos toisenkin.. Kontakti tällöin ihan hakusessa. Muuten se on jo ihan kivassa vireessä kun mennään hallille. Entisensähän se ei vieläkään ole, mutta parempaa kohti mennään. Kaipa se häiriöherkkyyskin korjaantuu taas tässä ajan mittaan, ja jos ei, niin keskitytään siihen sitten vielä erikseen. Ja minähän en luovuta, aion saada Robinista entisenlaisensa tässäkin suhteessa, se on varma ;)

Tänään halli oli varattuna meille (kaverini+hänen cockerinsa ja minä+Robin) tunniksi ja otinpa Leevinkin mukaan tällä kertaa, kun en sitä raaskinut taas kotiin yksinään jättää. Pappa pääsikin kokeilemaan putkea ekaa kertaa elämässään ja oli kyllä varsin suloinen näky kun se tepsutteli putken pariin kertaa ;) Agikoirahan Leevi ei siis missään nimessä ole, joten en sen kanssa muita sitten ottanutkaan. Mitä sitä turhaan vanhaa kiusaamaan.

Kuten jo edellä osittain hehkuttelinkin, Robin on tosissaan joka kerralla aina vaan innokkaampi. Motivaatiota sille kyllä tarvitsisi vielä paaaljon lisää, alkaa jo melkein tympiä kun on tottunut sen olevan se aina niin innokas ja että se tekee mitä tahansa namin/lelun eteen, mutta nyt se sitten onkin melkoista vuoristorataa kuinka pitkään radanpätkään sillä riittää milloinkin mielenkiinto. Tänään sitten keskityinkin palkkaamaan joka esteen jälkeen kunnolla ja pakko muistaa tehdä niin jatkossakin, ettei jutusta tule vahingossakaan mitään pakkopullaa. Ehkäpä tämä tästä vielä alkaa taas sujumaan :)

Mutta olen kuitenkin ihan älyttömän tyytyväinen että putkiprobleema on sentään "selätetty" jo ihan kokonaan! Tänäänkin putki mentiin reippaasti ilman miettimisiä siinä putken suulla. Viime viikollahan putki mentiin myös ilman kieltoja, vaikka silloin aluksi epäilinkin ettei edelliskerrasta olisi ollut enää mitään muistissa. Väärässäpä olin - jälleen kerran. Aina vaan aliarvioin molempia poikia ja aina saan ns. nenilleni. Mutta ehkäpä se onkin parempi näin päin, mieluummin yllätyn iloisesti kuin petyn kuvitellessani liikoja ;)

Teinpä muuten vähän aikaa sitten bongauksen Viron koirarekisteristä. (Heh, Leevin vetskuvoittajatitteli on muuttunut vaatimattomasti voittajatitteliksi ;)) Leevin molemmille vanhemmille löytyi melkoinen katras puolisisaruksia tuon kautta, en taida jaksaa edes alkaa selvittämään millä logiikalla nuo listat on saatu kasaan :'D